Tein taas yhden listan, ja yhden runon, kaksi runoa, lyhyitä pieniä paskakasoja,
ja rakastin auringon laskua ja veden isoja aaltoja.
Yritin saada sanoja pulppuamaan villinä virtana, ja keskityinkin johonkin sen vieressä olevaan kivikasaan,
ja sieltä kivikasasta kaivelin satunnaisia suosikkeja, kuten keeping it cool ja sisäinen gootti.
Luovin läpi ja pohdin mikä olisin isona, enkä näe mitään edessä, missään ovia, jumitun suljettuihin oviin ja poltettuihin siltoihin, ja pyörittelen silmiäni halujen edessä.
Mikä oli se voima Painting it Blackin jälkeen, mikä sai jotain aukeamaan ja mikä se on mitä aina suljen, pyörin aina samaa reittiä takaisin tähän, joka on kai aika lähellä onnellisuutta.
Onneksi joka päivä saan tehdä uuden listan, kuunnella ääniä ja äärettömyyksiä, luovia läpi taas niiden samojen ongelmien, ongelmista elämään ja taas niihin haluihin ja virtoihin.
03.07.2012
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti