tiistai 14. lokakuuta 2014
Despair
I got everything, I got nothing
I wanted a green moss on my floor,
my rooms covered as forests
I got everything, I got nothing
And I want it all
I want to sleep in your room,
watch the roof from your couch
Feel it´s fluff against my toes
Hear you tiptoe in to the bath
while I pretend to sleep
I want to hear you, I want to listen
I want to feel your breath on me
I want you to think that I´m asleep
Look at me, touch me
Let´s wake up without feeling numb,
don´t want to feel dumb
because of wanting it all
I want to be real
I want to feel your need
I got everything, I got nothing
I wanted to paint my life
but I got nothing
A pale canvas painted with frost
I got a feeling I am so lost
I want to feel
Let´s pretend once more
Let´s forget the dance floor
I want to hear you whisper
I want to touch your warmth
What if I want to open your door?
Don´t close it in front of me,
don´t take it all back from me
Here I sleep,
hear me breathe
Come and sit close to me
Kiss my eyes open and free
I want it all
though I have everything
and I feel nothing
I wanted moss on my floor
but I found myself begging
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ahem. Until we meet again. In two years' time I'll be a baker; maybe you'll hear from me then. Maybe not.
VastaaPoistaWithout E. to run after, I don't know what to chase. I've yet to catch my bearings. If I find something, or someone (rather not), I might run so far and fast that you'll be mere memories to me, not to be disturbed for fear of breaking old spells. It's not too likely a danger, though -- the thing about E. always was that she's better than magic, better than my wildest dreams. I could never explain it, and that's why I had to keep trying, my heart and brains be damned (and hers as well, which should've given me pause long before it actually did).
Anyway, life is always sweet, if bitter too at times, and trouble's just another name for adventure.
And despite my bad words about her, love is the greatest & why we're here, & always enough, even if she takes everything from us, never showing her face. Perhaps I was a black-heart in a past life, and am now paying for it. In the next life I will catch you, E., and that is a promise. :)
https://www.youtube.com/watch?v=b_ytDW4zJvk
(First Aid Kit - Stay Gold)
(These songs ring with the things I love in you, E. I do love things *about* you, even if I can't claim the whole package.
'Our love is a setting sun' -- how can that set which never rose? Love alone knows, and she's keeping her secrets.)
... I can't leave without quoting you this; take it from Knut Hamsun (he's the best writer, high master of all time):
"Niin, mitä oli rakkaus? Tuuli, joka suhisee ruusuissa, ei, keltainen
virvatuli veressä. Rakkaus oli helvetinkuuma musiikki, joka sai
vanhustenkin sydämet tanssimaan. Se oli kuin saunio, joka aukenee
seinämälle yön tullessa, ja se oli kuin vuokko,
joka sulkeutuu henkäyksen käydessä ja kuolee kosketuksesta.
Sellainen oli rakkaus.
Se saattoi tehdä miehestä raunion, nostaa hänet ja merkitä hänet
poltinraudalla jälleen; se saattoi rakastaa minua tänään, sinua
huomenna ja häntä seuraavana yönä, niin häilyväinen se oli. Mutta se
saattoi myöskin pitää kiinni kuin murtumaton sinetti ja loimuta yhä
sammumattomana kuoleman hetkeen asti, sillä niin ikuinen se oli.
Millaista siis oli rakkaus?
Oi, rakkaus on suviyö, jolloin taivas on tähdissä ja maa tuoksuu.
Mutta minkätähden joutuu nuorukainen käymään salaisia teitä, ja
minkätähden joutuu vanhus seisomaan varpaisillaan yksinäisessä
huoneessaan. Ah, rakkaus tekee ihmissydämestä sienitarhan, rehevän ja
häpeämättömän tarhan, jossa kasvaa salaperäisiä ja julkeita sieniä.
Eikö se saa munkkia hiipimään suljettuihin yrttitarhoihin ja
kurkistamaan nukkuvien ikkunoista yöllä? Eikö se päihdytä nunnaa
hulluudella ja pimennä prinsessan ymmärrystä? Se lyö kuninkaan pään
maahan, niin että hänen hiuksensa lakaisevat kaikkea tien tomua, ja
samalla hän kuiskii ujostelemattomia sanoja itsekseen, hymyilee ja
ojentaa kielensä suusta.
Sellaista oli rakkaus.
Ei, ei, se oli jälleen aivan toisenlaista, eikä se ollut minkään muun
asian kaltaista koko maailmassa. Se tuli kesäyönä maahan, jolloin
nuorukainen näki edessään kaksi silmää, kaksi silmää. Hän tuijotti ja
katsoi. Hän suuteli suuta, ja silloin tuntui, kuin kaksi valoa olisi
kohdannut toisensa hänen sydämessään, aurinko salamoinut tähteä
vastaan. Hän vaipui syliin, silloin hän ei kuullut eikä nähnyt enää
mitään muuta koko
maailmassa.
Rakkaus on Jumalan ensimmäinen sana, ensimmäinen ajatus, joka
purjehti kautta hänen aivojensa. Kun hän sanoi: Tulkoon valo! syntyi
rakkaus. Ja kaikki, mitä hän oli luonut, oli sangen hyvää, eikä hän
tahtonut saada mitään tekemämättömäksi jälleen. Rakkaudesta tuli
maailman alku ja maailman valtias; mutta kaikki sen tiet ovat täynnä
kukkia ja verta, kukkia ja verta."
- Knut Hamsun, 'Viktoria'